Bibliotheca Alexandrina Rediviva

Professori emerita Elin Törnudd

Muinainen Alexandrian kirjasto perustettiin museon osaksi kuninkaalliseen palatsiin Egyptin silloiseen pääkaupunkiin Alexandriaan 290-luvulla e.Kr., faarao Ptolemaios I:n valtakaudella. Demetrios - Ateenasta poliittisista syistä Alexandriaan paennut tutkija - oli idean isä ja kirjaston ensimmäinen johtaja. Faaraon säätämien direktiivien avulla hankintapolitiikasta tuli hyvin agressiivinen. Silloisen tunnetun maailman kaikkien kirjastojen tuli kaukolainata kokoelmansa Bibliotheca Alexandrinalle (=BA:lle), jossa ne kopioitiin ja käännettiin alueen pääkielille. Kopio palautettiin lainan antajalle ja arvokas alkuperäinen teos liitettiin BA:n kokoelmiin. Määrärahojen kutistuessa myös meidän kirjastomme joutuu harkitsemaan uusia keinoja asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi, mutta tätä vaihtoehtoa täytyy pitää sopimattomana meille.

Alexandrian kirjaston johtajista Callimachus oli kaikkien nykyluetteloijien esikuva. Hän luetteloi ja luokitteli kriittisin reunamerkinnöin 500 000 papyruskääröä, joiden keskipituus oli seitsemän metriä. Faarao Ptolemaios kutsui omalla kustannuksellaan pääkaupunkiinsa kymmeniä tiedemiehiä muista maista vieraileviksi tutkijoiksi. Vanhan testamentin, septuagintan, kääntäjiksi kreikan kielelle kutsuttiin 72 rabbia.

M.m. seuraavat tiedemiehet saivat kutsun Alexandriaan, mitä voitaisiin verrata nykypäivien Nobelin palkintoon: Euclides, Hypatia, Hipparchos, Hippocrates, Galenos ja Archimedes. Täten kirjastosta tuli helleenisen tieteen keskus, jossa tutkijat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa tutkivat tähtitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, lääketiedettä, biologiaa, maantiedettä, kirjallisuutta, filosofiaa ja insinööritieteitä. Kirjaston kustantamo levitti tutkimusten tulokset koko Välimeren alueelle. Aikaisemmin tutkimustieto oli jäänyt paikalliseksi - BA:n toiminnan kautta se kansainvälistyi.

Kleopatra, Egyptin viimeinen faarao, aiheutti välillisesti kirjaston ensimmäisen katastrofin. Hän kilpaili veljensä ja aviomiehensä Ptolemaios XIII:n kanssa Egyptin valtaistuimesta. Kun Julius Caesar v. 48 ennen ajanlaskumme alkua tuli vierailulle faaraon palatsiin, hänelle tuotiin historian ehkä kuuluisin lahja: Kleopatra kiedottuna itämaiseen mattoon. 22-vuotias Kleopatra luotti viehätysvoimaansa ja onnistuikin viettelemään Caesarin, joka kutsui sotajoukon Roomasta taisteluun Ptolemaioksen joukkoja vastaan. Roomalaiset voittivat ja Ptolemaios XIII kaatui. Sodan tuoksinassa kirjasto syttyi tuleen, joka tuhosi ainakin osan kokoelmista.

Kun Caesar puolestaan neljä vuotta myöhemmin murhattiin senaattoriensa toimeksiannosta, Kleopatra valitsi uudeksi miesystäväkseen Marcus Antoniuksen, joka oli Rooman konsuli Caesarin jälkeen. Marcus Antonius oli antelias ja lahjoitti Kleopatralle ja Egyptille Rooman alusmaita, m.m. Kreetan, Kyproksen ja Palestiinan. Korvaukseksi Rooman hyökkäyksessä syttyneestä BA:n tulipalosta hän lahjoitti kirjastolle maailman silloisen kakkoskirjaston, Pergamonin, kokoelmat, yhteensä 200 000 papyruskääröä.

Alexandrian kirjasto palveli tiedemiehiä vielä neljä vuosisataa. Lokeroissa säilytetyt papyruskääröt tosin haurastuivat tarmokkaista konservointitoimista huolimatta. Ajanlaskumme kolmannella vuosisadalla niitä jouduttiin lokero lokerolta korvaamaan käsikirjoitusarkeilla, jotka sidottiin puu- tai nahkakansiin. Tämä muutos kääröistä kirjoiksi oli vähintäin yhtä mullistava kuin nykyinen siirtymisemme painetusta sanasta elektronisiin tallenteisiin.

Kirjaston toimintaa lamaannutti aika ajoin sotien aikana kärsitty ryöstöjen sarja, joka yhdessä papyruksen haurastumisen kanssa köyhdytti kokoelmia. Lopullinen tuho lienee koittanut sodassa vuonna 391 j.Kr.

Muinaisen Bibliotheca Alexandrinan uuden tulemisen idean esitti Alexandrian yliopiston rehtori M. Lotfy Dowidar vuonna 1974. Pian alkoivat valmistelevat tutkimukset ja suunnittelutyöt yliopiston ja muiden kulttuuriyhteisöjen piirissä ja ajatus sai sekä kansallista, että kansainvälistä kannatusta. Unescon kytkemisen hankkeeseen toteutti pääjohtaja A. M’Bow, jolta ensimmäisen kerran kuulin asiasta Hallitustenvälisen yleisen informaatio-ohjelman neuvoston istunnossa v. 1986. Unescon ja UNDP:n (YK:n kehitysrahaston) tuella järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti norjalainen arkkitehtitoimisto Snöhetta. Unescon toimesta asetettiin korkean tason kansainvälinen komissio Egyptin presidentin puolison johdolla. Komission Assuanin julistus vuodelta 1990 keräsi hankkeelle suuren pääoman lahjoituksina pääosin Lähi-idän maista. Uudisrakennuksen perustusta alettiin tehdä perusteellisten arkeologisten kaivauksien jälkeen v. 1995, ja uuden BA:n vihkiminen ajoittunee ensi vuodelle.

Suomen ja Egyptin välisten kulttuurinvaihto-ohjelmien puitteissa olemme osallistuneet uudisrakennuksen tilasuunnitteluun ja kokoelmien käsittelyä varten palkatun henkilöstön koulutukseen. Kirjastonjohtaja Arja-Riitta Haaralan kanssa vierailimme v. 1994 kirjaston suunnitteluvirastossa konsultteina. TENTTU ja Helecon CD-ROM-tietokannat vietiin lahjana ja ne asennettiin tiedonhaun opetusvälineiksi (1).

Tukijärjestö "Friends of Bibliotheca Alexandrina" luo useasta maasta koostuvan kansainvälisen tukiverkoston, johon olemme liittymässä. Suomen tieteellinen kirjastoseura on asettanut viisihenkisen työryhmän valmistelemaan "Finland Friends of BA":aa, valtuuskuntaa, johon toivotaan jäseniksi sekä tieteen, että elinkeinoelämän edustajia. Tukimuotoina tulevat olemaan kirjallisuuden lahjoitukset, matkastipendit BA:n henkilökunnalle, näyttelyt (kuten Mika Waltarin Sinuhen kansainväliset käännökset), arabialaisten käsikirjoitusten kopiot ja apurahat.

Tämän suuren hankkeen edistymistä voi seurata lehdestä "Bibliotheca Alexandrina Newsletter", joka on TKK:n kirjaston kokoelmissa vuodesta 1994 lähtien. Uutislehti kuvastaa myös Egyptin tiedotuskulttuuria, jolle täkäläinen tasavallan johdon kiusaaminen on vierasta. Suomen tieteellisen kirjastoseuran opintomatkajaosto suunnittelee ryhmämatkaa Alexandriaan mahdollisimman pian juhlallisten vihkimisseremonioiden jälkeen, ehkä jo ensi vuonna.

(1) Haarala, Arja-Riitta ja Törnudd, Elin: Bibliotheca Alexandrina - osallistuimme muinaisen tietokeskuksen renessanssin valmisteluun. Signum 28(1995):2, s. 37-40

Sivun alkuun