Kirjastomme historiikissa kerrotaan, miten jo 1800-luvulla maailmalla pohdittiin julkaisutulvan hallitsemista. Yhdeksi keinoksi kehitettiin keskuskirjastot. Nämä kokoaisivat omalta tieteenalaltaan laajat kokoelmat ja antaisivat ne kaikkien alan tietoa tarvitsevien käyttöön. Ensimmäiset sellaiset, National Agricultural Library ja National Library of Medicine, luotiin Yhdysvalloissa jo tuon vuosisadan puolivälissä. Näistä etenkin jälkimmäinen toimii edelleen maailman johtavana alansa kirjastona.

Vuonna 1897 Polyteknillinen opisto toimi edelläkävijänä Suomessa ehdottamalla valtio-päiville, että sen huomaan muodostettaisiin Suomen teknillinen keskuskirjasto. Muotoseikkojen vuoksi asiaa ei otettu valtionhallinnossa käsittelyyn, mutta idea jäi elämään. Viimein Suomen teknillisen korkeakoulun perustamisen yhteydessä sen kirjaston ohjesääntöön sisällytettiin vuonna 1909 maininta, että kirjasto ”… maamme teknillisenä keskuskirjastona pitää yleisön saatavissa kirjallisuutta korkeakoulun edustamain tieteiden alalta”. Vastaava maininta kirjattiin asetukseen Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1941. Tämä säilyi myöhemmissä vastaavissa asetuksissa aina vuoteen 1998 saakka, jolloin yksittäiset yliopistoasetukset korvattiin yliopistolailla.

Kirjastomme historia teknillisenä keskuskirjastona on siis kohta satavuotias. Valtakunnallisesti keskuskirjastolaitos luotiin valtioneuvoston päätöksellä vasta 1972. Keskuskirjastojen tehtäviksi kirjattiin tuolloin kirjallisuuden kartuttaminen, kokoelmien asettaminen kaikkien tarvitsijoiden käyttöön, kauko- ja tietopalvelun antaminen sekä yhteistyö niin asiakkaiden kuin läheisten tieteenalojen kirjastojen kanssa. Järjestelmä toimi tällaisenaan hyvin parisenkymmentä vuotta.

Kirjastojen verkostoituminen, tietotekniikan kehittyminen sekä ennen kaikkea yliopistojen siirtyminen tulosohjaukseen 1990-luvun alkupuolella muuttivat tilannetta. Koska valtiolla ei enää ollut keinoja vaikuttaa keskuskirjastojen toimintaan, niiden asema jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ne olivat edelleen olemassa, mutta niiden toiminta oli kokonaan yliopistojen itsensä varassa. Vuonna 2000 Opetusministeriön asettama Yliopistokirjastojen rakenteellisen kehittämisen työryhmä päätti suositella valtioneuvoston päätöksen kumoamista. Opetusministeriö reagoi tähän tämän vuoden syyskuussa tekemällä samansuuntaisen muistion. Mitään korvaavaa järjestelyä ei ehdotettu, joten jos päätös kumotaan, keskuskirjastot menettävät asemansa.

Teknillisen korkeakoulun kirjastolle tilanne on valitettava. Valtioneuvoston päätöstä ei ole sellaisenaan toteutettu enää vuosiin, joten se saakoon mennä. Itse keskuskirjastojärjestelmä on kuitenkin edelleen tarpeellinen. Toiminta pitää vain järjestää uudella, yliopistojen nykyiseen tulosohjaukseen soveltuvalla tavalla. Keskuskirjastojen asema voitaisiin esimerkiksi kirjata yliopistojen ja Opetusministeriön väliseen tulossopimukseen osaksi yliopistojen yhteiskunnallista tehtävää. Sitähän keskuskirjastotoiminta mitä suurimmassa määrin on.

Teknillisen korkeakoulun kirjasto on aina panostanut voimakkaasti juuri kokoelmiinsa, palveluihinsa ja yhteistyöhön. Tälle työlle toivomme edelleen valtakunnallista valtuutusta.